Samistellaan...

Piti käyttää vielä mahdollisuus samistella kesällä 7v täyttävän tytön kanssa, kohta nimittäin tuskin haluaa näyttäytyä samoissa kuoseissa äidin kanssa :-).

Turun seudun ompeluryhmäläiset harrastaa aika aktiivisesti kangasvaihtareita ja muita tapahtumia. Itsekin parilla vaihtareilla ollut ja viimeksi iskin silmäni tähän oranssiin puuvillaa missä vähän niinkuin jotain pitsin oloisia kuvioita. Mies sanoi kotona kun näki kankaan että "jaa, sä ryhdyt nyt joksku hipiks vai"? :-)

No kieltämättä kangas on aika reipas verrattuna yleiseen lookkiini enkä ihan ole vielä itsekään varma että onko ihan ominta minua vaikka kankaasta sinäänsä tykkäänkin. No, kesällähän sitä saa toki pukeutuakin vähän rennommin, eikö?

Postilaatikosta tipahti myös alkuviikosta ihanaakin ihanampi Mekkotehtaan kirja ja voi mitä mekkoja. Mietin pitkään ennenkuin edes tohdin tilata kun kaavat loppuu 122/128, mutta tytölle tein tuolla suurimmalla ja oli kyllä ihan nappi koko, sitähän on sitten helppo suurentaa jatkossa.

Tytön mekko on siis tehty Mekkotehtaan Katariina-kaavalla ja on mielestäni aivan ihana! Näitä on jo leikattuna kolme seuraavaakin, lyhyillä hihoilla, pitkillä hihoilla ja sitten kokeeksi myös tunikamittainen kun kangas loppui kesken eikä sovivaa kaveriakaan sille löytynyt yhdistettäväksi.

Mutta pidemmittä puheitta kuviin...

Malli vähän väsähtäneen oloinen :-)

Voi kun olisi ollut kivempi ilma ulkona niin olisi sinne päässyt kuvaamaan...

Pakolliset pyörähdykset on aina tehtävä mekkoja kuvatessa :-).

Sitten oma mekko, kaava jostain parin vuoden takaisesta Burdasta, muistaakseni. Ja taas todetaan että hitsi  on vaikea kuvata itseään peilin kautta :-o.

Villasukatkin unohtui jalkaan, mutta haittaneekos tuokaan... villasukat kun mulla on aina kotona, oli sitten kesä tai talvi.

Kesäkelejä odotellessa mekkoja ommellen,

Minna