Omenankukkia syksyllä?

Eikös kevät yleensä ole omenankukkien aikaa?

Juu, mutta hyvin ne sopivat syksyynkin ainakin tämän ihana Majapuun neuloksen muodossa.

Tästä oli tarkoitus tehdä takki tytölle, mutta kuinkas ollakaan mekkoneiti halusi mekon mieluummin kuin takin :-). 

Ja jotta ei olisi tullut ihan tylsä liivari niin joku juju siihen piti saada ja se juju on tällä kertaa pitsivetskari edessä.

Vetoketju ei sitten enää kääntynytkään tuohon yläosan puolelle, joten tuo "juuri" on vähän hassu kun menee väärään suuntaan tuon sauman kanssa.

Ja mekko on kyllä ihan symmetrinen ja suora vaikka tässä kuvassa näyttääkin aivan vimpulalta.

Pitihän poitsullekin saada jotain uutta ja kun hän itse halusi autokorjaamoa Majapuulta niin sitä sitten ja siitä jump kaavalla haalari.

Peruspaitaa avaruustrikoosta pienellä jujulla.

Ja se juju, valenappilista tähtinapeilla.

Loppuun vielä sovituskuvaa, kera sotkutukan ja pyyhekumiesittelijän :-). (Farkutkin on tehty itse mun vanhasta pitkästä farkkuhameesta, resorit lahkeissa ja vyötäröllä, taitavat tosin olla nyt väärinpäin jalassa :-)).

-Minna-

Takki... itselle

Olen viime aikoina ommellut itselleni jonkun verran... tissiksiä (meandin mekoista mallaten) kesäksi lähinnä. Nyt oli aika ottaa härkää sarvista ja kokeilla vihdoin itsellekin sitä villakangastakkia, lapsille on tehty jo jokunen.

Ottobren numeroa 2/2009 metsästämään ja siitä soft steel kaavaa ja löytyihän se heti ihanaiselta ompeluystävältä :-).

Sitten kangaskaapille... siellä poltettua oranssia ja ruskeaa villakangasta.... poltettua oranssia.... mutta voihan itku, sitä ei ole kuin 107cm... no kokeillaan mitä sitä saadaan... ja tulihan siitä... ei tosin tullut huppua, hyvä kun sai edes jonkunlaisen kauluksen ja etualavarakin jäi pahasti tyngäksi, mutta voi kuinka tykkään ainakin itse :-), ja sehän on pääasia?

Taitaa olla ensimmäinen villakangastakki minkä voi sanoa istuvan mulle ja niitä on kaupoista ostettu useampiakin... no ehkä sitä seuraavaakaan ei tarvitse ostaa vaan senkin voi tehdä itse.

Jouduin pituudestakin vähän nipistämään, hiukan pidempikin olisi tosiaan voinut olla, mutta edelleen sitä kangasta oli se 107cm.

Pikku linssilude ei millään malttanut antaa äidin olla kuvattavana vaan pakko oli päästä kuvaan mukaan, muista sain hätistettyä juuri juuri sivuun :-).

Alareuna on näköjään vielä hiukan rypyllä, pitänee vähän prässäillä sitä vielä...

Ja tässä on se mitä siitä kankaan palasta jäi jäljelle :-).

Sopii kivasti syksyyn tämä ja vielä kun heittää kaulaan huivin niin ei tuo pieni kauluskaan ole niin hassu.

-Minna-

Pomp de Lux fake

Pomp de Lux on minulle ihan uusi tuttavuus ja tykästyin kyllä. Ostettiin tytölle neulemekko ja farkkuhame, mutten raaskinut enempää kerralla. Pidän niistä röyhelöistä ja muista millä saadaan sopivasti ilmettä yksväriseen vaatteeseen, joissain ehkä vähän jopa liikaakin.

Sattui kaapissa olemaan harmaata hiukan kimaltavaa neulosta ja tytöllä elämänsä ensimmäinen koulun disko. Nopsaan työn alle ja valmistui juuri sopivasti tanssin pyörteisiin Pomp de Lux fiiliksellä mekko. Tyttö tykkäsi ja äiti myös, mieluummin näitä päälle ekaluokkalaiselle kuin halpisketjujen paljastavia paljettitoppeja.

*****

I fell in love with Pomp de Lux children clothing's and really like their style to use decorations on their line. Some got too much for my simple style, but mostly they are adorable.

My daughter got her first school disco and I got grey knit whit shimmer in my fabric storage. End result - disco dress whit Pomp de Lux feeling. :-)

****

-Minna-

Hui Hai :-)

Kävimme yhtenä kauniina kesäpäivänä Sea Lifessa Helsingissä ja pikkumies innostui kovasti haikaloista ja sen jälkeen on juteltu haista yhtä uudelleen ja uudelleen, ostettiin jopa haikirjakin innostukseen. Ja ikää tosiaan vajaa 3v :-).

Tätä haikangasta sain vaihturina ja tiesin heti että siitä tulee t-paita pikkumiehelle. Odotti vaan tekemistä aika pitkään kun pohdin minkä kuvan siihen aplikoisi, kunnes se iski kuin salama kirkkaalta taivaalta ja sittenhän se paita valmistuikin hujauksessa.

Tämä siis:

Ja haikalamies tykkää :-).

-Minna-

Rakkautta...

Voi mikä ihana meille kotiutuikaan muutama viikko sitten. Piti jo heti silloin kuvata ja blogata, mutta se jäi. No nyt vihdoin keräsin romut, kuvasin ja kirjoitan.

Taustaa ennen kuvia: olen jo hyvän aikaa miettinyt ja katsellut pulpetteja syksyllä koulutietään aloittavalle tytölleni (voi apua miten se aika meneekään nopeesti, hänestäkin kasvanut jo oikeesti iso tyttö!!!). Miettinyt uuden, nykyaikaisen pulpetin hankintaa ja todennut ne vähän tylsiksi. Metsästänyt vanhaa kansakoulumallista pulpettia: niissä vaan aika usein hinta-kunto suhde ihan pielessä. Tai sitten ovat olleet liian kaukana.

Mutta kun näin ilmoituksen tästä niin se oli menoa ja iltapäivään mennessä jo haettu kotiinkin. Hinnallakaan ei ollut pilattu tämä ja sattui vielä olemaan sitä ns. alakoulun mallia joka sopii pienemmille lapsille. Kuntokin on ehkä jopa liiankin hyvä, sillä tämän pystyisi ottamaan käyttöön ihan näinkin jos maali ja lakkapintaa tarkastelee. Tosin tarkoitus olisi että tämä kokisi aikamoisen muodonmuutoksen. Vielä en tosin tiedä miten sen toteutan. 

Kyselin jo vähän vinkkejäkin Nasbalta, jonka entisöintejä ja tuunauksia olen ihastellut jo useampaan kertaan. Ja hyviä vinkkejä tosiaan sainkin, vielä kun osaisi tehdä päätöksen että mihin suuntaan lähden tekemään.

Vaihtoehtoja on siis oikeastaan kaksi:

1) Maalaan kokonaan valkoiseksi, jolloin työtä helpottaa se ettei ihan kaikkea tarvitse poistaa vaan selviää pienellä hionnalla.

2) Petsaan osan mustanruskealla mitä meillä näkyy muutenkin ja osa valkoisella maalilla. Tässä tosin on se ongelma että sitä petsiä varten pitää poistaa kaikki vanha maali ja se vie aikaa ihan tuhottomasti.

Mitä sinä tekisit?

Siis tälle?

Se miksi se maalinpoisto kokonaan mietityttää on se että olen muutama vuosi sitten pelastanut mökiltä vanhan keinutuolin ja poistanut siitä useamman maalikerroksen juurikin tuota petsaamista ajatellen. Tämän keinutuolin kanssa tappelin kaikenkaikkiaan kolme kesää ennenkuin se pääsi meidän olohuoneeseen ja nyt minulla ei tosiaan ole aikaa kun tämä kesä käsitellä tuo pulpetti.

Tykkään ihan hirmuisesti näistä vanhojen huonekalujen uudistamisesta ja tekisinkin sitä mielelläni enemmän jos aika vaan riittäisi ja kotiin mahtuisi :-). Tällä hetkellä on työn alla vielä ennen pulpettia yksi Artekin tuoli, joka tosin alkaa olla viimeisiä lakkakerroksia vaille valmis.

-Minna-

Balloons

Minulle tarjoutui mahdollisuus kokeilla ennakkoon Nosh Organicsin uutta luomuneulosta ja voi sitä pienen miehen riemua kun kangaspaketista tuli kuumailmapalloja :-).

Kangasta ei tarvinnut kauaa pyöritellä käsissä kun jo tiesi mitä siitä syntyisi, itse asiassa kangas suorastaan huusi päästä pikkuisen miehen kesähaalariksi, kutsuttakoon sitä vaikka nimellä summer piece.

Kangas löysi tiensä ensisilittelyn jälkeen pesukoneen ja kuivausrummun kautta leikkuupöydälle. Ensi vaikutelma kankaasta oli erittäin positiivinen, pehmoista ihanan sileää neulosta joka kesti pesun ja rummutuksen täysin muuttumattomana. Joillekin kankaille kun rummussa viimeistään ilmestyy pientä nukkapintaa jo esikäsittelyn aikana. Noshin kuumailmapallot tosiaan kestivät nyppyyntymättä ja kutistumatta.

Leikkaus vaiheessa positiivinen vaikutelma vaan lisääntyi, sillä kangasta oli myös todella mukava käsitellä. Se pysyi aloillaan ja koska pesun jäljiltä reunat eivät olleet rullaantuneet kankaan pystyi käyttämään ihan laidasta alkaen. Ommellessa kangas pysyi hyvin paikoillaan ja muutenkin työstö oli vaivatonta ja mukavaa.

Näitä siis tosiaan pian saatavilla ja itse ainakin aion käyttää kyllä jatkossakin!

Palasta jonka käsittelyyn sain oli tosiaan tarkoitus tulla pojalle summer piece, mutta sitä riittikin vielä tytöllekin mekon verran. Mekossa jouduin hiukan tinkikään mallin suhteen ja jatkoin mekkoa vyökaitaleella, senkin olisin tosin toivonut hiukan ylemmäs mutta sillä mentiin mitä oli jäljellä :-).

Joko mä pääsen leikkimään :-)?

-Minna-

Samistellaan...

Piti käyttää vielä mahdollisuus samistella kesällä 7v täyttävän tytön kanssa, kohta nimittäin tuskin haluaa näyttäytyä samoissa kuoseissa äidin kanssa :-).

Turun seudun ompeluryhmäläiset harrastaa aika aktiivisesti kangasvaihtareita ja muita tapahtumia. Itsekin parilla vaihtareilla ollut ja viimeksi iskin silmäni tähän oranssiin puuvillaa missä vähän niinkuin jotain pitsin oloisia kuvioita. Mies sanoi kotona kun näki kankaan että "jaa, sä ryhdyt nyt joksku hipiks vai"? :-)

No kieltämättä kangas on aika reipas verrattuna yleiseen lookkiini enkä ihan ole vielä itsekään varma että onko ihan ominta minua vaikka kankaasta sinäänsä tykkäänkin. No, kesällähän sitä saa toki pukeutuakin vähän rennommin, eikö?

Postilaatikosta tipahti myös alkuviikosta ihanaakin ihanampi Mekkotehtaan kirja ja voi mitä mekkoja. Mietin pitkään ennenkuin edes tohdin tilata kun kaavat loppuu 122/128, mutta tytölle tein tuolla suurimmalla ja oli kyllä ihan nappi koko, sitähän on sitten helppo suurentaa jatkossa.

Tytön mekko on siis tehty Mekkotehtaan Katariina-kaavalla ja on mielestäni aivan ihana! Näitä on jo leikattuna kolme seuraavaakin, lyhyillä hihoilla, pitkillä hihoilla ja sitten kokeeksi myös tunikamittainen kun kangas loppui kesken eikä sovivaa kaveriakaan sille löytynyt yhdistettäväksi.

Mutta pidemmittä puheitta kuviin...

Malli vähän väsähtäneen oloinen :-)

Voi kun olisi ollut kivempi ilma ulkona niin olisi sinne päässyt kuvaamaan...

Pakolliset pyörähdykset on aina tehtävä mekkoja kuvatessa :-).

Sitten oma mekko, kaava jostain parin vuoden takaisesta Burdasta, muistaakseni. Ja taas todetaan että hitsi  on vaikea kuvata itseään peilin kautta :-o.

Villasukatkin unohtui jalkaan, mutta haittaneekos tuokaan... villasukat kun mulla on aina kotona, oli sitten kesä tai talvi.

Kesäkelejä odotellessa mekkoja ommellen,

Minna