Jotkut kankaat vaan on että pakko saada ja sitten oston jälkeen ihmettelee että miksiköhän ihmeessä. Sitten ne piilotetaan kangaskaappiin ja marinoidaan siellä jotkut lyhyempään ja jotkut pidempään.
Tämä on yksi niistä jo jonkun aikaakin marinoiduista kankaista, oliko nimeltään joku oravametsä vai mikä lienee.
Mutta siis pakko oli saada ja kun tuli kotiin en tykännytkään. Meinasin jo facebookin kangashamstereissakin siitä luopua, vaan en saanut aikaiseksi.
Nyt 3/4 perheen sairastellessa siivoilin sen mitä jaksoin kangaskaappeja ja tytöltä kysyin haluiskohan hän tästä jotain ja vastaus oli odotettu... mekko, kiitos!
No, kangastahan ei ollut tarpeeksi jotta yhtenäisen mekon olisi saanut, vaan rinnan alle sauma ja etuosa kahdesta palasta. Samaisesta kankaan riittämättömyydestä johtuu se että toinen etukappale piti tehdä ruskeasta yksivärisestä interlockista... ei tosin ollenkaan huono, antaa mielestäni kivasti ilmettä mekolle. Ja vaikkei kangas alkujaan miellyttänytkään niin nyt tästä tuli yksi tämän hetken lemppareista ja malli ihan huippuhyvän näköinen tytön päällä. Kaavana on käytetty ihan peruspaitaa ja siitä sitten muokattu kovalla kädellä.
Toinen mekko syntyi saksasta tilatusta apilakankaasta. Tästäkin tykkään kovasti, voisin jopa ajatella että itse pitäisin jompaa kumpaa näistä, siis jos olisivat sopivan kokoisia :-).
Toinen pitkään marinoitunut kangas on tää Nanson bambi ja sitä oli vielä alunperin ihan hirveän paljonkin. Sitä on yritetty tuhota vähän sinne sun tänne ja nyt meni sitten viimeiset rippeet (mitä nyt yksi bambi jätettiin aplikointia varten talteen, siihen se on ihan kiva kangas) tähän mekkoon. Yläosa on jostain isännän vanhasta t-paidasta pienennetty ja hihat tarkoituksella pikkaisen normi teepparin hihaa pidemmät. Hameosa leikattu alhaalta aika leveäksi niin liehuu kivasti.
Saksan kankaista vielä yksi collegepaita, mielestäni aika tylsä kun on vaan tätä kuviokangasta koko paita.
Ja sitten viimeisenä vielä yksi ikuisuusprojekti:
Aloitin tämän kutomisen joskus ajat sitten ajatuksena että tuosta harmaasta palmikosta tulisi itselleni laukku, no en jaksanut tehdä pidemmälle ja meinasin ryhtyä purkamaan sitä kun hokasin että senhän voisi hyödyntää tytölle mekon yläosaksi. Sitten vaan neulomaan, tylsää suoraa nelosen puikoilla.... ihan siis todella tylsää. Annoin äidillenikin projektin joksikin aikaa jos hän kutoisi sitä vähän matkaa ja kun se sieltä palautui niin olikin jo tunikamitassa ja siihen se myös sai jäädä :-). Helmaan vielä frilla ja valmis. Jälkikäteen ajateltuna niin jonkun sortin kavennus olisi ollut paikallaan tuohon vyötärölle, nyt on vaan suora putki mutta menee se noinkin jotenkin.
Taudin raivotessa ja kunnon ollessa ihan nollissa niin olen lohdutukseksi tilaillut uusia kankaita, jotain ei niin kuosillisia :-).
-Minna-